sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Hoitajakato

Jos siivoan hoitajalistaa epäaktiivisista hoitajista, on viikonpäivä hyvin usein sunnuntai. Niin kävi tälläkin kertaa. Golden Horsesta katosi 4 hoitajaa, vaikka kahden sähköpostiviestin voimin yritin huhuilla heitä takaisin hoitamaan. Mutta tätähän se on, hoitajia tulee ja menee. Toiset jäävät kuukaudeksi, toiset vuosiksi (kuten Ella, joka on ollut meillä hoitajana joulukuusta 2005).

Tottakai hoitajien menettäminen harmittaa, vaikka jäljelle jääkin aina ihania, ahkeria kirjoittajia. Näihin pitkäikäisiin hoitajiin alkaa tutustua vuosien varrella, heistä syntyy oma mielikuvansa ja muisten tarinaa lukiessa ilman lunttaamista, että mitä viime kerralla on tehty. Ne ovat taas niitä ihania hetkiä virtuaalisen ratsastuskoulun pitämisen arjessa. Mutta jos hoitajia katoaa, lopettaa ja uusia ei ilmesty, kärsivät myös nykyiset hoitajat. Pienelle porukalle voi järjestää tapahtumia mutta jos 10 hoitajasta vain 3 osallistuu, on palkkiotunti aika köyhä tekele. Pieni hoitajaporukka on karsinut esimerkiksi reaaliaikaiset tapahtumat (aka chat-roolipelit) täysin pois. On kehno ropettaa kahden ihmisin voimin.

En voi olla miettimättä syitä siihen, miksi hoitajia on nyt vähän, sillä aikanaanhan meillä oli hoitajajono. Ihmiset jonottiva kuukausia listalla saadakseen itselleen Golden Horsesta hoitohevosen. Päivittämisen ohessa pähkäiltyäni sain paperille tällaisen listan:

1) On pakko myöntää, ettei GH ole yhtä aktiivinen talli kuin vaikka vuonna 2006. Minun vapaa-aikani on tallin pitoon rajallisempaa, olen joutunut pitämään viime syksyn kokonaan lomaa virtuaalihevosista ja nytkin, kun aikaa on ollut, hoitotarinoiden lisäämisessä saattaa hurahtaa viikko jos toinenkin. Kuka haluaa hoitaa epäaktiivisella tallilla, joka päivittyy hitaasti? Aika harva.

2) Hoitajatoiminnan määrä ja taso. Onhan meillä nyt sentään pari hoitokurssia pyörimässä, mutta uusia ei ole tullut enää vuosiin. Myös lajikursseja on odotettu pitkään, sillä vuodesta toiseen käynnin ja ravin ratsastelu kentän suoralla uralla ei kiinnosta ketään. Plussaa annan itselleni vain palkkiotunneista, joita olen jaksanut järjestää tämän vuoden aikana noin kerran kuussa. Lajikurssitkaan eivät vaatisi minulta kuin muutamien päivän ahertamisen, jotta saisin kaikki kurssipaketit tehtyä ja tehtävien korjausohjeet kirjoitettua. Sitten ne pyörivätkin liki omalla painollaan - mitä nyt täytyy muistaa lähettää ajallaan kurssisähköposti ilmoittautuneille. Siirryttyäni käyttämään sähköistä kalenteria tästä on tullut liki mahdoton tehtävä minulle. Tarvitsen kohta virtuaalityökännykän, joka piippaa kurssipäivänä muistutuksena.

3) Väitän, että nykyään hoitaminen ei myöskään ole niin haluttu juttu, että kanssaharrastajat innostuisivat siitä. Toki näin on ollut jo pitkään, mutta GH:n taukoilu ja epävarmat ajat tulivat vähän heikkoon hetkeen. Innokkaat hoitajat ovat löytäneet tiensä aktiivisemmille talleille ja kukapa heitä sieltä kehtaa kiskoa pois (: Ei ole tarkoitus syödä toisten kuormasta.

Aina silloin tällöin kerään palautetta hoitajilta. Nyt tuntuu, että olisi ehkä sen paikka. Tulisi tietää, mikä hoitajatoiminnassa kannustaa kirjoittamaan, mikä taas latistaa intoa tai pännii eniten. Mitä tahdotaan enemmän, mitä vähemmän - missä on kehittämisen varaa sisällöllisesti. Epäilen myös, että onko meidän tasokurssijärjestelmä liian monimutkainen, liian kankea ja liian rajoittava. Olisiko meillä enemmän hoitajia jos ratsastamaan pääsisis heti alusta alkaen ja saisi korottaa kentän esteet metriin toisena hoitokuukautena? En tiedä.

Muttei sentään vajota synkkyyteen - tallilla on yhä 11 mahtavaa hoitajaa, joiden tarinoihin ehdin keskittyä nyt kahta kovemmin, joille voin yhä järjestää toimintaa (kuten toukokuinen kouluvalmennus). Ei tässä vielä hautaan olla sentään vajoamassa! :)

Ja sinulle, joka haluaisit ehkä hoitohevosen tallilta: vapaita hoitohevosia on nyt hyvin tarjolla kaikista ikäluokista (tunti-ikäiset, nuoret ja eläkeläiset). Mutta sen lisäksi meille on mahdollisuus tulla vain vierailevaksi tähdeksi toukokuussa, kun järjestetään ensimmäistä kertaa Lauantaihoitajien päivä 18.5. Tervetuloa!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Täyseläkkeelle: Kullan Jazz-trio

Eilen meiltä pääsi jälleen täyseläkkeelle yksi ihana hevospersoona, nimittäin suomenhevostamma Kullan Jazz-trio. Jatan sivua päivittäessäni totesin, että tästä tammasta riittää tarinaa jos jonkinmoista, joten se on syytä kirjoittaa ylös. Sitä paitsi on äärimmäisen hauskaa kerrata tallin historiaa yhden hevospersoonan kautta.

Selvennetään aluksi Golden Horsen eläkekäytäntöä. Hevoset tekevät tuntitöitä 7-21-vuotiaina, jonka jälkeen pääsevät ansaitulle tuntieläkkeelle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hevonen osallistu enää tuntitoimintaan (paitsi hoitajille suunnatuille palkkiotunneille), mutta sillä voidaan silti kisata yhä ahkerasti. Liikutusvastuu siirtyy hoitajalle, joka saa ratsastaa jokaisella hoitokerrallaan (normaalisti joka kolmannella kerralla).

23 vuotta täytettyään hevoset saavat täyseläkeläisen tittelin, täyden vapauden kaikesta kisaamisesta, tuntitoiminnasta ja muusta hömpötyksestä. Täyseläkkeellä oleva hevonen nauttii keväästä syksyyn ulkoilusta laitumella muiden pappa- ja mammaponien kanssa. Ja tottakai pääsee virkistämään mieltään ratsain hoitajansa kera. Mutta turhan rankasti ei elämää enää oteta, nyt on aika vain olla ja nauttia.

Jatalle tuo maaginen 23 vuotta tuli täyteen eilen 15.4. Tamma taitaa olla ensimmäisiä hevosia, jotka ovat ikääntyneet alusta asti 1kk=3kk järjestelmällä. Olemme siis saaneet nauttia Jatan seurasta jo hienot 8 IRL-vuotta! Jatta syntyi 15.8.2005, päivänä, jolloin Golden Horsessa vietettiin 3-vuotissynttäreitä. Ei siis ihme, että tamman nimessä esiintyy sana "trio". Yksi syy myös nimen trio-lisälle on se, että suomenhevostammat Kullan Vanu-Selma ja Kullan Pirtta syntyivät vain pari päivää ennen Jattaa. Tallitarinoissa kirjoitinkin elokuussa 2005, että "tässä on nyt sitten kolmen vuoden kasvatuksen tulos". Näin jälkeenpäin vähän hymyilyttää, sillä eipä kolmessa vuodessa vielä suurta ollut tapahtunut. Mutta hyvähän se nyt on huudella.

Myönnän, Jatta oli minulle alusta asti jonkin asteinen suosikki, vähän sellainen alakäytävän lellikki jolle sai käydä nakkaamassa pari ylimääräistä leipäpalaa iltaruoan yhteydessä. Tarkoituksena nimittäin oli, että tästä lähtisi kasvamaan tallin estelinjainen suomenhevoskasvatus. Jatta polveutuu tallilla melkein legendaksi muodostuneesta suomenhevostamma Cicelystä, joka tunnettiin ystävällisenä tuntiratsuna ja yritteliäänä estehevosena. Itselläni on vahva tunneside "Kikiin", sillä se oli ensimäinen hoitohevoseni virtuaalimaailmassa. Kun talli lopetti, ostin tamman itselleni. Kiki varsoi 9 kertaa, joista Jatan lisäsi tallille jäi asumaan myös sph-tamma Kullan Ciku.

Isäksi varsalle valikoitui silloisen "virtuaalibestikseni" tiikelin ori Inspiraationpuute. Tiikeliin olin tutustunut jo harrastukseni alkutaipaleella vuonna 2002 ja yhteistyö varsojen parissa oli tuohon aikaan hyvin tavanomaista. Perustettuaan uuden tallinsa Lueurfin oli toki pakko saada joku oreista myös Golden Horseen vierailulle. Inspis oli luonteeltaan Kikin täydellinen vastakohta: riehakas ja täynnä temppuja. Mutta sallittakoon; tuohon aikaan orivalinnassa ei painanut luonne läheskään niin paljoin kuin se, että orin omisti hyvä ystävä. Voi noita aikoja... :)

Jatasta tuli se, mitä siltä toivottiin kasvatuksen suhteen. Vuonna 2008 syntyi sh-tamma Kullan Japina, joka päätettiin jättää tallille jatkamaan kasvatustyötä. Pinjasta on kasvanut emänsä (ja emänemänsä) tavoin rento ja seurallinen tapaus. Tänä keväänä olemme päässeet kisaamaan jo 100cm radoille, eli korkeammalle kuin mihin Jatan esteura on tamman vienyt.

Koska tallin hevosilla ei kisattu paljoa vuonna 2010-2012, jäi Jatta hieman jalkoihin kisatuloksia hankittaessa. Harvaan kisaaminen ei tuottanut tulosta, mutta tämän vuoden ahkera kisaaminen on tuottanut sitäkin enemmän sijoituksia. Nyt kisaura on takana päin, mutta lämmöllä voimme muistella kaikkia niitä 23:a estesijoitusta. Kaiken kruunasi myös maaliskuussa myönnetty YLA2-palkinto.

Hoitajien suhteen Jatta ei ole ollut ihan niin onnekas. Tamma on ollut nyt vuodesta 2011 ilman omaa hoitajaa ja siksi päiväkirja on lyhyen läntä. Pisimmillään hoitaja on ollut noin vuoden ajan, mutta joukosta löytyy myös muutaman kuukauden mittaisia pätkiä. Mutta onneksi talliväki on jaksanut paapoa Jattaa parhaansa mukaan, joten täysin vaille huomiota se ei ole sentään jäänyt. Tarkoituksena onkin rekrytä toukokuisessa "Lauantaihoitajien päivässä" Jatalle edes päivän ajaksi oma hoitaja - eihän tälläistä ystävällistä hevosta voi olla ohittamatta!

Nyt kisaura on takana, kaksi jälkeläistä (Pinja ja Kullan Halaja) saatettu maailmaan ja monta ratsastustuntia jolkoteltu uralla. Vaikka Jatasta tulikin vaativa ratsastettavuudeltaan, se on silti ollut monella tunnilla mukana - varsinkin hyppytunneilla. Ikä toi tammaan toivottua tasaisuutta, muttei sitä silti koskaan uskaltanut laittaa alkeiskurssille. Näen sieluni silmin kuinka pienet ratsastajan alut tipahtelisivat ravissa tamman selästä kun se vetäisi herneen nenään epätasaisten apujen vuoksi. Onnistumisen hetkiä Jatta on kuiten tarjonnut monelle, joista yksi suosikeistani onkin päätynyt tamman luonnekertomukseen:

"Vaati useamman kerran ennen kuin sain ratsastettua tammaa tiukasti ohjan ja pohkeen välissä ja vielä asetettua kaarteissa, mutta loppujen lopuksi se alkoi onnistumaan ja hevonen tuntui keskittyvän asiaan melkein yhtä paljon kuin minä."

Jatan kanssa on vielä yhteisiä vuosia edessä takuulla, sillä eihän 23 ole vielä ikä eikä mikään! Kohta saamme laitumetkin taas käyttöön, jonne muiden kera juoksemaan pääsee eläketamma Jatta sekä kasvattitallin nuorisolaumassa kasvava lapsenlapsi (vai pitäisikö sanoa varsanvarsa) Kullan Johanna - estelinjan neljäs polvi.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Apua, ruuna menestyy!

Alkuvuonna tallilla on panostettu lähinnä hoitajatoimintaan. Hoitokurssit ovat päässet jaloilleen ja kesää kohti olisi tarkoitus päästää hoitajat myös lajikurssien pariin. On oikeastaan ollut aika vapauttavaa pitää jälleen yksi taukokausi tuntitoiminnasta - vaikka itse asiassa tunteja koskien minulla on suurimmat suunnitelmat. Mutta myöntää täytyy, että tuntien pyörittäminen (tai lähinnä kommentointi) 3-4 päivänä viikossa on sellainen aktiviteetti, joka alkaa jo syömään vapaa-aikaa. Siksi oli helpompi aloittaa ensin hoitajapoppoon kasaamisesta, tuntiryhmiä ehdin miettiä vielä myöhemmin.

Toisaalta huomaan, että aikaa hoitotoiminnan ohessa jää muullekin - tai ainakin sitä kaipaa muutakin kuin vain kommenttien kirjoittelua ja tarinoiden copy-pasteamista päiväkirjoihin. Siksipä GH:n uljaat tuntiratsut ovat saaneet selkäänsä valkoiset kisahuovat ja olemme lähteneet metsästämään pitkästä aikaa menestystä kisakentiltä. Ja sitähän on tullutkin! Ja myönnän - vaikkei tuntihevosten mitään arvonimihaita tarvitsekaan olla, niin kyllä minua kiehtoo esimerkiksi YLA-palkinnot. Miksei tuntihevonen voisi hyvin olla yleislaadultaan hyvä, tai jopa erinomainen?

Sijoitusten kerääminen ja kisanäytön kerryttäminen on tärkeää varsinkin meidän nuorille oreille, jotka olisi tarkoitus ruunata tuntikäyttöä varten ennen 10 ikävuotta, saatuaan muutaman jälkeläisen tuotettua maailmaan. Eihän niitä astutuksia saa, ellei orilla ole jotain näyttöä. Toki tästä herää kysymys, että tarvitseeko sillä tuntiruunalla olla sitten yhtään enempää jälkeläisiä kuin se yksi, joka jää tallille. No, meillä tarvitsee :) Edes se toinen, joka laajentaa hieman käsitystämme siitä, millaisia geenejä nämä meidän karvaturvat kantavat soluissaan.

Kuluneiden viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut seuraavan hämmästyttävän seikan:
meidän aina ruunina olleet hevoset sijoittuvat! Suuria määriä! Apua!

En yleensä lähde sooloilemaan tallin hevosten suhteen tai muutenkaan keksimään mitään hassun hauskoja sattumuksia (ehkä pitäisi, se voisi olla rentouttavaa vaihtelua), mutta tämän ruunamenestyksen myötä en ole voinut muuta kuin antautua mielikuvituksen vietäväksi. Sillä mitä muutakaan voi tehdä siinä vaiheessa kun tallin ainut kunnon kylmäverinen (toim. huom: tallin pitäjän mielestä "kunnon kylmäverinen" muistuttaa ulkomuodoltaan tynnyriä, on pörröinen ja suuri lempeä hevonen. Ja näitä täytyy olla tallissa yksi kerrallaan) Harald kiskoo sijoituksia lähinnä koulukisoista, mutta myös esteiltä sekä vaativasta valjakosta. Tätä kirjoittaessani ruunalla on 36 koulusijoitusta, joka on tallin historian hevosista kovin suoritus. Ei ihme, että ruuna palkittiin YLA2-palkinnolla maaliskuussa.

Oli vain yksi keino selvitä tästä äkillisestä sensaatiosta.
Käyttää mielikuvitusta.

Onneksi virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista. Onneksi pohjoisruotsinhevosia on aika vähän, joten sellaisen kasvattaminen edes yhden yksilön verran on perusteltua. Ja onneksi Haran ruotsalaisella kasvattajalla oli tapana ennen nuorten orien ruunausta pakastaa muutama siemenannos. Koska tämän mahtavan tavan vuoksi, meille saapuu toukokuun alussa prh-varsa, jonka isä on meidän mahtavaakin ihanampi Hara ja emänä täydellinen Susikallion Asps Raphael. En olisi voinut saada parempaa emää varsalle kuin Rafa, joka on ratsastettavuudeltaan helppo tuntitamma. Varsa kasvaa juuri sopivasti tunti-ikäiseksi (2015 kevätkaudelle) kun Hara on jo täyseläkkeellä, ellei jopa sammaleen peitossa. Koska siitähän tässä on kyse, tuntihevoskannan ylläpitämisestä tutuilla nimillä.

Tämän hurjan tempauksen myötä pystyn taas lisäämään kisatuloksia Haralle hyvillä mielin. Eikä muiden ruunienkaan sijoittumiset tunnu enää niin pahalta - vaikka tosin toisia yllärivarsoja meille ei kyllä noiden kavereiden toimesta tulekaan.

Näin olemme selvinneet tästä ratsastuskoulua uhanneesta katastrofista, joka osoittaa, että GH:ssa tapahtuu muutakin kuin tunti- ja hoitotoimintaa. Tai itse asiassahan tämä näyttää melkein siltä, että meillä mielummin kisataan kuin kasvatetaan varsoja kuin järjestetään sitä oikeaa, tyypillistä toimintaa.
No ei toki. :)
Takaisin ruotuun - tarinoita lisäämään!

Blogin alku

Tervetuloa lukemaan virtuaalisen ratsastuskoulu Golden Horsen blogia!

Tämän aloittaminen on ollut suunnitelmissa jo tovin, mutta kuten moni muukin asia, on blogi jäänyt odottamaan oikeaa hetkeään. Blogi korvaa vuosina 2005-2011 kirjoitetut "Tallitarinat", mutta idea pysyy samana. Tarkoituksena on avata ylläpidon ajatuksia, pohdintoja, tuskailuja ja onnen hetkiä ratsastuskoulun arjesta. Sillä tunteita tähän hommaan liittyy väistämättäkin, onhan tallia pyöritetty jo yli 10 vuotta. Tämä tekee GH:sta hieman spesiaalimman virtuaalitallin; onhan talli Suomen virtuaalimaailman vanhin yhä toiminnassa oleva ratsastuskoulu. Tätä titteliä kannamme ylpeinä, mutta nöyrästi, sillä eihän tämänkään talli ole ollut ihan toimintatykitystä viime vuosina.

Vuosien mittaan tallilta on haudattu tähän mennessä 33 hevosta, päätallin karsinakokoa korotettu ja taas vähennetty, järjestetty leirejä, yksityistoimintaa ja kasvatettu hullu määrä varsoja. Muutoksista ja käänteistä huolimatta ratsastuskoulutoiminta on aina pysynyt mukana. Meillä on aina ollut hoitajia, vähän tai jopa jonoksi asti, ja tuntejakin ollaan pyritty järjestämään parhaan mukaan. Vuosi 2012 meinasi koitua tallin kohtaloksi, mutta parin kuukauden tuumaustauon jälkeen tallin toiminta palautettiin jaloilleen. Eihän tälläistä tallia voi noin vain unohtaa! :)

Hyppää mukaan tallin ei-niin-salaisten kulissien taakse ja tutustu tottakai itse talliin. Hyvin alkanut tarinamme jatkuu tästä kohti sitä kuuluisaa ääretöntä ja takuulla sen yli!