Yksi lähtee, toinen saapuu

Eilen jouduimme jälleen hyvästelemään yhden rakkaan hevospersoonan, kun eestinhevosruuna HR's Oliver lopetettiin jalkavaivojen vuoksi. Ikää Ollilla oli jo liki 29 vuotta, joten pitkään saimme kaverin seurasta nauttia.

eest-r. HR's Oliver

Olli saapui tallille maaliskuussa 2006 ja ainakin omissa muistikuvissa ruunan saapumista pohjustettiin päivätolkulla ja se oli ensimmäinen meille saapunut tuontihevonen, jolla oli jonkinlainen tarina. Olli matkusti laivalla Suomeen mutta otti luonteelleen ominaisesti touhun lungisti. Tallissa ruuna käyttäytyi kuin herrasmies, ellei sattunut olemaan uninen. Silloin poni väläytti hampaitaan, mutta unohti kiukkunsa rapsutuksia saadessaan. Varsinainen pehmoponi siis :)

Kisasin Ollin kanssa sekä koulua että esteitä. Helppo A -tasolla meidät kruunattiin vuonna 2007 piirimestareiksi, jonka lisäksi sijoituksia kertyi 23. Sama määrä ruusukkeita tuli kotiin myös 90cm esteradoilta. Tämän lisäksi nappasimme YLA:n ja ELA:n laatiksista kolmospalkinnot. Ei mikään ruunareppana siis ollenkaan vaan monen tuntiratsastajankin mielestä varsinainen superponi. Harmillista on se, että Olli saapui meille ruunana eikä sillä ole yhtään jälkeläistä. Näin osaavaa ponia olisi mielellään käyttänyt kasvatuksessakin.

Olli on muuten 36. tallilla kuollut hevonen. Myös näiden lukemien kasvamisesta huomaa, että talli on ollut toiminnassa jo tovin.

shet-o. Wyat Valdemar

Ihan Ollin tilalle uusin tulokkaamme ei tule, mutta ponipuolta vahvistamaan silti. Kasvattitalliin muutti tänään uusi shetlanninponi, orivarsa Wyat Valdemar. Tovin pikkutalli ehtikin olla vain tammojen asuntola, kun Veikko muutti tallista keväällä pois. Nyt onkin aika palauttaa herra tavallaan taloon, sillä Valle on Veikon ensimmäinen varsa. Ihan niin hyväkäytöksinen kuin isänsä se ei ole, mutta äärettömän taitava ajoponi Vallesta takuulla tulee. Tarkoituksena on vallata vaativan tason kisa-areenat, mutta mikäli ponista vaan taitoa löytyy niin voihan sitä vaikeaakin kokeilla. Veikkokin on kisannut noviisiluokissa niin hyvin, että olisi melkein fiksumpaa nostaa se vaativalle tasolle.

Ensin ori saa kuitenkin kasvaa aikansa kasvattitallin puolella ja täytettyään 5 vuotta - ystävänpäivänä vuonna 2015 - se pääsee todella näyttämään kykynsä!

Marraskuun kuulumisia

Tätä kirjottaessani jännitän paria tulevaa tapahtumaa: KRJ:n laatuarvostelun marraskuun tilaisuuden tuloksia, jossa Golden Horse monen vuoden tauon jälkeen edustaa jopa kaksi hevosta! Ennen Areten Sabinaa ja Meeldiv Taigia laatiksessa on käynyt vain edesmennyt suomenhevosori Kullan Tupsu-korva, aka Topi, joka sai silloisen KRJ-IV -palkinnon lokakuussa 2005. Tämän lisäksi jännää on myös pian ilmestyvä Virtuaalinen Hevosmaailma -lehti, jonka tuleva numero on pyhitetty ratsastuskouluille. GH:lla on myös kauhansa sopassa - tottakai. Täytyy muuten sanoa, että Jazzumi on tehnyt upeaa työtä lehden kanssa.

- - - -

Olen viime aikoina pohtinut tallin ikääntymistä, jossa yksi IRL-kuukausi vastaa kolmea virtuaalikuukautta. Varsinkin silloin kun tallille syntyy uusi varsa ja sijoitan sen kasvattitalliin, alkaa tuo ikääntyminen tuntumaan todella hitaalta. Esimerkiksi tämän kevään ihanat tammavarsat Lilli ja Viivi saapuvat päätalliin 5 vuoden ikäisinä vasta vuonna 2015. Siihenhän on ikuisuus! Toki on hyvä, että tallissa ei kiirehditä, jotta ehdin keskittyä jokaiseen hevoseen ja välillä ottamaan rennommin. Ja on tällä kääntöpuolikin: kun päätallissa täyseläkkeelle jää kasvattini Jatta, en voi ymmärtää, mihin vuodet ovat menneet.

Asia on vielä harkinnassa, mutta ajattelin pientä nopeutusta ikääntymiseen. Tammikuusta alkaen voisin ehkäpä ikäännyttää hevosia 1kk = 4kk -mallilla. Se ei tee liian suurta eroa ja pitää yhä ihanat kasvattivarsat yli vuoden pikkutallissa, mutta antaa kuitenkin pienen lisäpotkun. Sillä jopa tällä nopeammalla tahdilla hevoset saisivat elää meillä 7 IRL-vuotta ennen kuin siirtyvät tuntieläkkeelle. Luulisi siinä ehtivän vaikka ja mitä :)

- - - -

Tuntien suhteen tilanne on se, että suunnitelmat on tehty ja lyöty löyhästi lukkoon. Tällä hetkellä aherran alkeis- ja jatkokurssin parissa. Toivon, että saan ennen tammikuuta kasaan myös He C1-kurssin ja tammikuun aikana alkeisestekurssin. Näillä päästäisiin jo hyvään vauhtiin. Teknisellä puolella onkin sitten opetellemista, mutta onneksi pipariina ystävällisesti avustaa koodiviidakossa. Saa nähdä mikä on lopputulos tammikuussa, mutta kova on ainakin yritys!

- - - -

Tarkoitus olisi pian myös suunnitella ensi kesän varsat, tehdä lista eläkeläisistä ja päätalliin siirtyvistä nuorista. Kasvatustoimintaan ja varsinkin orien olotilaan tahdon muutoksia. Tarkoituksena on tästä lähtien tarjota myytäville kasvateille luonnerungon lisäksi myös kuva mukaan, mikäli ostaja sitä haluaa käyttää. Sukuselvityksiä olen niin laiska kirjoittamaan, että se jää uuden omistajan kontolle - ei kaikkea sentään valmiiksi anneta :b Sen lisäksi olen ajatellut, että tallissa olevat orit ruunataan viimeistään tiettyyn ikään (olkoon vaikka 8 tai 10v), oli niillä jälkeläisiä tai ei. Oreista voidaan ottaa talteen muutama siemenannos, jotta niitä voidaan käyttää jalostuksessa tulevaisuudessa. Mutta näin taataan se, että meillä ei seisoskele tallissa upeita tuntiratsuja tyhjänpanttina vain sen takia, että tunnilla olisi muuten kiima-aikaan järjetön kaaos.

Tuntitoiminnan suunnittelua

Ei ole ihan helppoa lähteä suunnittelemaan kevätkauden tuntitoimintaa. Ehkä ensimmäinen askel on se, että tuntitoiminta ei ole se suosituin toimintamuoto virtuaalimaailmassa (kisaaminen ja kasvattaminen taitavat viedä voiton), koska tunneilla käyminen vie aikaa ja energiaa niin ratsastajalta kuin opettajalta. On siis syytä hetki - tai vaikka kolmekin - pohtia, mitä oikein tahtoo. Nyt tuntuu siltä, että olen käyttänyt koko syksyn siihen, että mietin kevään tuntikalenteria.

Tunteja Golden Horsessa on järjestetty periaatteessa aina, mutta tarinamuotoisesti syyskaudesta 2007 lähtien. Toiminta kuihtui kasaan keväällä 2011, kun oma aika alkoi olla liian rajallista. Huomasin, että kommentointi vain myöhästyi myöhästymistään, eikä sellainen kuulosta kovin hyvältä asiakaspalvelulta. Sillä asiakkaita vartenhan tätä hommaa pyöritetään. Toki itse tykkään pitää tunteja, mutta varsinaisesti en niistä itse hyödy.

Kirjoitin aiemmin tuntihevostilanteesta, joka on sittemmin parantunut kahden hevosen voimin. Kasvattitallista muuttaa marraskuussa kaksi sypäkkää suomenhevostammaa, joista toinen on koulu- ja toinen estepainotteinen. Hevospuoli on siis takuulla hoidossa, koska ryhmäkoon aion pitää pienenä. Tällä yritän hallita mahdollista ajanpuutekaaosta, joka kuitenkin keväällä odottaa. Kokopäivätyö ja kotona odottavat tuntitarinat eivät ole osoittautuneet hyviksi ystäviksi. Mutta hevosten sijaan on pohdinnan alla pari muuta tekijää.

Tuntimuoto

Liekö muoto väärä sana, mutta mitä olen katsellut muita ratsastuskouluja, on nimilista-tunnit jälleen kovassa suosiossa. Helppojahan ne ovat, mutta eivät kovinkaan hyödyllisiä saatika inspiroivia. Tarinatunnit ovat ainakin Seppeleessä yhä voimissaan. Golden Horsessa olen tykästynyt ns. "aktivoiviin tunteihin", joissa tarinan lomassa on lomakkeen lailla täytettäviä kohtia. Nämä ovat saaneet kiitosta ja niiden kanssa tahtoisin jatkaa.

Ongelma on vain siinä, että tuntirunkoja pitäisi nyt kirjoittaa roimasti. Paljon ehtii kirjoittaa samalla kun tuntilaiset etenevät, mutta etumatkaa olisi hyvä saada. Alkeis- ja jatkokurssi vaativat vain tarkistuksen, ja He C1 -tasolta löytyy tarinamuotoisia pohjia liki parikymmentä kappaletta. Koska tarkoituksena olisi noudattaa oheisen kaltaista tuntisuunnitelmaa, pitää muun muassa alkeistason tunteja kirjoittaa eri lajeille.  (Toim. huom. Valjakkotunnit tuskin alkavat keväällä, koska minun täytyy ensin perehtyä lajiin tarkemmin itsekin)

Olisi mahtavaa, jos osaisin luoda jonkinlaisen tietokannan, jossa tuntirungot, -tarinat ja -kommentit kulkisivat ja ne voisi julkaista suoraan hevosten päiväkirjoihin. Tämä on vain haave, sillä osaamiseni ei millään yllä näin korkealle.

Nimilista-tunnit eivät ole minua varten. Ne ovat liian helppo, liian "easy way out". Lumetoimintaa, sanon minä. Olen hieman ankara itselleni, kuten saatatte huomata ;)

Palkkio tunneista

Tähän asti palkkio tunneista on ollut yksilöllinen kommentti sekä eteneminen tuntitasoilla. Mutta riittääkö tämä? Pitäisikö tunneista saada jotain muutakin palkkiota?

Olen miettinyt sellaista, että järjestäisin kisoja/luokkia, jotka ovat avoinna vain Golden Horsen tuntiratsastajille - toki heidän omilla hevosillaan. Tai ehkäpä myös valmennuksia samalla idealla. Nämä kun ovat asioita, joista tuntilainen hyötyy omassa virtuaalitouhussaan. Toki tämä alkaa kuulostaa aikamoiselta tuntilaisten "ostamiselta", mutta olisi kovin kurjaa suunnitella hieno tuntikausi ja huomata, että ratsastajia ei saavu lainkaan. Kisat ja valmennukset kuormittavat minua jälleen lisää, mutta niiden ajankohdan sekä määrän pystyn päättämään itse.

Toki voisi olla myös sellainen leikkimielinen kisa, että tuntikauden kolme ahkerinta ratsastajaa saavat palkinnon: oli se sitten teksti-, kuva- tai vaikkapa kisapalkinto. Ehkä tämä innottaisi ihmisiä käymään tunneilla ja panostamaan tuntivastauksiinsa.

---

Ennen kaikkea tällä hetkellä omalta kannaltani tärkeää on se, että saisin monipuolisen ja toimivan tuntitoiminnan pystyyn, jota on mieluista pyörittää. Tykkään kirjoittaa kommentteja, mutta se ei saa olla liian työlästä. Siksi kokeilen nyt pienempiä ryhmiä ja vähän tiiviimpää tuntikarttaa.

Mutta tärkein kysymys kuuluu - mikä saisi juuri sinut virtuaalisille ratsastustunneille?

Uusia hevosia

Viime kuukausien aikana tallissa on ollut vilkkaampi muuttovirta kuin vuosiin. Minulla on ollut vähän huono tapa vain säilöä omia kasvatteja tallessa ja unohtaa toisilta talleilta ostaminen. Jokin älynväläys nyt sitten tuli, kun tajusin että talliin olisi aika saada uutta verta (liekö foorumeilla pyörivät lama-topicit, joissa harmitellaan virtuaalimaailman seisahtuneisuutta). Vertailun vuoksi: viimeisin ulkoa ostettu hevonen on Areten Sabiina, 2.4.2007. Että kuuden vuoden sisäänpäin kääntyneisyys oli syytäkin lopettaa.

Ensin meille muutti kaunis connemaratamma Aidan Grania. 8-vuotiaalla tammalla on kykyä niin kouluun kuin esteillekin, mutta myönnän tehneeni päätöksen ihan vain rodun perusteella. Kuten Hoitokurssi 1:sen suorittaneet ovat aikoinaan kurssivastauksiin kirjoittaneet, connemara on yksi lempiroduistani. Edellinen connemaramme Evelyn's Star kuoli heinäkuussa 2010 - josta päästäänkin toiseen poniostokseen. Ceryn upealla tallilla, Aida Connemarasilla, oli muutama muukin poni myynnissä. Listaa selatessani tajusin, että myytävänä oli myös ori, jonka emä on kasvattimme GH's Delaney, emänemä edellä mainittu Evelyn's Star ja emänisä toisen tallini menestynyt esteori Deln Dunstan. Hetken "apua apua, ei oo totta, tää mun pitää saada!" -hepulin jälkeen tein orista tarjouksen, ja niin 7-vuotias Aidan Damhnaic (olen jopa oppinut kirjoittamaan nimen ilman tarkistamista) muutti Granin vanavedessä päätalliin.

C-t Aidan Grania

C-o Aidan Damhnaic

brdbg-t Miumiu Krypton

sh-o Susikko BRE

Eikä se ostaminen tähän jäänyt. Innostuin tyhjistä karsinapaikoista niin paljon, että kirjoitin Virtuaalifoorumille ympäripyöreän ostoilmoituksen ajatuksella "tarjotkaa mitä vaan, kunhan ei ole liian nuori". Ja ilmoituksia vain sateli! Olin juuri viikonloppua viettämässä mökillä ilman tietokonetta ja sunnuntaina kotiin palatessani riemastuin vaihtoehtojen määrästä.

Ensin oli helppoa karsia pois ne, jotka olivat liian nuoria, liian harvinaisesta rodusta (pyrin kuvittamaan hevoset omilla valokuva-arkistoilla tai muutamissa tapauksissa piirtämällä) tai joilta puuttui luonne. Tarkoitukseni oli ostaa yksi pieni poni ja yksi puoliverinen, mutta tottakai suunnitelmat muuttuivat matkalla - jälleen kerran :)

Ensimmäinen valinta oli helpoin ostopäätökseni ikinä. Viivuska tarjosi minulle upeita brandenburg-kasvattejaan. En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon ihailen Viivuskan kasvatustyötä kyseisen rodun parissa. Nyt kun viimein saapui mahdollisuus ostaa yksi noista upeista hevosista talliin, oli vaikeaa vain päättää kuka. Puoliveritammaa kaivattiin, ja sellaista, jonka sukutaulun pituus mätsäisi Ekun sukutaulun kanssa (taas varsat mielessä, on tässäkin ratsastuskoulun pitäjä...). Valituksi päätyi Miumiu Krypton, joka jatkaa samaa luonnelinjaa kuin aiemmatkin puoliveritammamme: haastava diivailija, jolla on kuitenkin niin upeat liikkeet, ettei parempaa löydy koko Sorsalammen pitäjästä.

Pikkuponien tarjonta oli ostotopicissa aika kehno, joten päädyin kuitenkin lisäämään supisuomalaisten hevosten määrää tallissa. Komea suomenhevosori Susikko BRE - aiemmin kimo, mutta kasvattajan kanssa keskusteltuamme nyt realistisemmin rautias - on kuin ilmetty vanhuksemme Osiirin Aukusti. Samanlainen zen-ratsu, jolla ei ole kiire eikä hätä koskaan. Koska väistämättä aika jättää Akusta vielä joku päivä (ikää on nyt jo 30 vuotta), on Ukko täydellinen seuraaja.

Grani ja Mimmu ovat jo kantavina ja varsovat joulukuussa. Damia ja Ukkoa odottaa vielä ruunaus, joskin tarkoituksena olisi jättää molemmista muutama pakaste tulevaisuuden varsoja silmällä pitäen.

Ja jottei tulevaisuus näyttäisi vain varsapainotteiselta, niin sananen uusien hevosten koulutustasoista: kaikki uudet ratsut hyppäävät 90-100cm esteitä. Dami on koulutukseltaan He B, Ukko ja Grani He A ja Mimmu jopa Va B. Tämä tuo huomattavaa lisäpotentiaalia kevään tuntikautta suunnitellessa!
... ja tuntikaudesta kirjoitettakoon lisää ajatuksia ensi kerralla :)

11-vuotias GH!

Liki viikko sitten (15.8) Golden Horse täytti salakavalasti 11 vuotta. Se on upea saavutus ja olen erittäin ylpeä talllistani - kyllä tässä vaiheessa saakin olla. Mutta mikä parasta, intoni on taas huipussaan. Aikaahan minulla ei ole yhtään sen enempää, jonka vuoksi tuo syntymäpäiväkin vierähti ohi ilman, että huomasin koko asiaa.

Pitkä ikämme on kesän aikana näkynyt jälleen hevoskannan muutoksissa. Arvokkaat ja pitkäikäiset täyseläkeläisemme ovat jälleen paria yksilöä pienempi lauma, kun pv-ruuna Lumivuon Phantom sekä shet-tamma Pilven Tallukka menehtyivät heinä-elokuun vaihteessa. Koska kyseisistä hevosista ei ole vielä kirjoitettu, ja ovatpa nämä eläkekaverit seisseet niin huomaamatta tallisakin, niin on syytä ehkä kerrata molempien elämän tarinat.

Lumivuon Phantom, eli Tomi, saapui tallille 7.12.2005. Eikä ruuna ollut mikä tahansa tuntihevoskaartia koristava hörökorva, vaan tallin ihkaensimmäinen puoliverinen. Ja kuten tiedämme, eipä tuon rodun haaliminen Tomiin jäänyt. Siihen asti tallia olivat hallinneet pääkasvatusrotumme: suomenhevoset, shetlanninponit sekä andalusiat. Sporttinen puoliverinen tuntui itsetäkin aikamoiselta hankinnalta. Nyt meillä olisi ratsu vaativille estetunneille! Ennen tallille pääsyä Tomi ruunattiin, koska en edes aavistanut paapovani jonain päivänä puoliverivarsoja tallissa.

Upeasta Lumivuosta peräisin oleva Tomi on oikeasti rodultaan suomalainen puoliverinen, vaikka se onkin sivuilleen merkitty perinteiseksi puoliveriseksi. Lähisuvusta löytyy kuitenkin suomiveren lisäksi myös yksi KWPN sekä englantilainen täysiverinen. Ehkä tähän nojaten pv on täysin sallittu rotumääritelmä. Ruunan suvusta löytyy legendaarisia kasvattajatunnuksia, kuten Greymask's sekä Kuujärven. Taitoahan Tomin sukulaisilta ei puutu, mutta taisimme vaatia ruunalta sen verran vähän, että se jäi "vain" 110cm esteradoille. Eipä se ikinä Tomin menoa haitannut (:

YLA3-palkinnolla palkittu Tomi saavutti kevyet 12 sijoitusta elämänsä aikana ja siirtyi tuntieläkkeelle maaliskuussa 2013. Sanoisin, että ruuna oli varsinkin ensimmäiset 3 vuottaan meillä erittäin onnekas hoitajien suhteen. On tiettyjä hoitajapareja, jotka ovat jääneet mieleeni ikuisesti, ja Tomi kera Heidi P:n on yksi heistä. Heidi osallistui ruunan kanssa ahkerasti tallitapahtumiin, kirjoitti kauniita ja eläviä tarinoita heidän arjestaan. Ja mikä parasta - Tomin herttainen luonne syveni kerta kerralta enemmän! Tomille kävi siis hoitajiensa kanssa juuri niin kuin omistaja voi toivoa: se heräsi todella eloon.

Siirrytään toiseen suurpieneen persoonaan, Pilven Tallukkaan. Talluksi nimetty ponitamma muutti tallille helmikuussa 2005. Poni oli sitä suuren tilausvarsojen aikakautta, jolloin meillekin saapui monia ihania uusia hevosia talliystäviltä tilaamalla. Joskus minusta tuntuu, että Tallu oli sukunsa puolesta vähän liian hieno tuntiponiksi. Ehkä sen takia se olikin ahkerasti jalostukäytössä elämänsä aikana.

Tallu ehti toimia monta vuotta alkeis- ja jatkokurssiponina. Ja voi sitä ilon määrää, kun ratsastajat pääsivät ensimmäisen kerran keventämään tamman ravissa! Tallusta jään nimenomaan kaipaamaan sen mutkatonta asennetta tuntiratsuna olemiseen. Harmi, että pienen kokonsa vuoksi se ei kovin paljon tuntikäytössä ollut.

Siirtyessään täyseläkkeelle lokakuussa 2012 taakse jäivät 73 kisastarttia ja niillä saavutetut 12 sijoitusta. Kovin ahkera kisaponi Tallu ei siis ollut (tai siis omistaja, poniahan on turha syyttää), mutta siitä huolimatta saimme kokoon tarvittavat pisteet YLA3-arvonimeen. Kisatuloksia tärkeämpiä saavutuksia ovatkin Tallun neljä jälkeläistä, 3 oria ja yksi tamma. Harmillisesti vain jokainen jälkeläinen on jäänyt ajan jalkoihin ja unohtunut omistajiltaan. Tein aikoinaan myös päätöksen, että Tallun pitkän suvun vuoksi en jäätä siitä yhtään varsaa talliin. En osaa jotenkin hallita jo valmiiksi pitkiä sukuja suunnitellessani tulevia GH-varsoja.

Hoitajia Tallulla riitti vuosina 2005-2008 paljon, mutta sitten tulikin hiljaista. Kuten Tominkin kohdalla, muistan myös Tallulta yhden hoitajan - negatiivisessa mielessä tosin. Hoitajan oli kovin hankala uskoa tallin silloisia sääntöjä, enkä minä toki salllinut, että juuri hankkimallani upealla ponitammalla ratsastettiin kiitolaukkaa metsässä ensimmäisellä hoitokerralla. Tai että poni vahinkoastuttiin tallin suomenhevosorin toimesta. Mielikuvituksella ei ollut rajoja, minä yritin estellä ystävällisesti parhaani mukaan ja hoitaja otti vain lisää vettä myllyynsä. Lopulta jouduin erottamaan hoitajan, joka huuteli vielä muutaman päivän tallin vieraskirjassa hävyttömyyksiä niskaani. Kyseinen hoitaja jää Golden Horsen historiaan ainoaksi henkilöksi, joka on jouduttu erottamaan talliporukasta ja joka sai kaupan päälle vielä kirjoituskiellon vieraskirjaan. Näistä ajoista on onneksi opittu - puolin ja toisin :)

Tallu muistetaan myös hupsun tarhakaverinsa Toffan (sh-ruuna Toffa Sant, yksi tallin perustamishevosista) kera. Iso suomenhevonen ja pieni shetlanninponi herättivät ihmetystä kävijöissä, mutta olivat kuin paita ja peppu - aina keksimässä uuden suunnan johon juosta, uuden kohdan kaverissa jota rapsuttaa tai uuden paikan levittää heinäkasan syötäväksi. Toffan kuoltua Tallu ei saanut aikaan samanlaista ystävyyttä uuden tallikaverinsa kanssa.

Voisin vielä runoilla uusista tulokkaistamme, mutta jääköön tuo ensi kertaan :)

Tuntiratsut

Vaikka ratsastustuntien syyskauden alkamisesta ei ole mitään takeita, tein huvikseni lyhyen kartoituksen siitä, millaisia tuntiratsuja Golden Horsella olisi tarjota. Ja täytyy sanoa, että yllätyin kyllä taas hevoskannan ikäjakaumasta. Päätallissa on tällä hetkellä 22 hevosta eikä kasvattitallista muuta nuorukaisia ennen marraskuuta. Lyhyt tilasto näyttää tältä:

10 tuntikäyttöön soveltuvaa hevosta, joista
2 on pikkuponeja
4 isoja poneja
4 hevosia

5 on ratsastettavuudeltaan helppoja
5 on ratsastettavuudeltaan vaativia

8 soveltuu maastotunneille
8 soveltuu estetunneille
3 soveltuu valjakkotunneille

Tästä voimme vetää johtopäätöksen: uusia hevosia todella tarvitaan! Meillä on tallissa kolme ihastuttavaa oria, joista pitäisi pikapikaa saada jälkeläiset talliin kasvamaan, jotta sukulinjat jatkuisivat ja herrat saisivat leikkauspöydän kautta siirtyä tuntiratsuiksi. Toki aina voidaan ottaa talteen sitä maagista pakastetta ja teettää varsoja myöhemmin. Se tuntuu vaan jotenkin... huijaamiselta (vaikka keväällä kirjoitinkin tehneeni tämän katalan tempun Haraldin kohdalla).

Talliin on jo muuttanut yksi uusi poni ja toinen on tulossa (joskin tämä toinen on ori). Kirjoitan näistä kahdesta tulokkaasta vielä lisää myöhemmin, mutta muutoin hankintalista näyttäisi tältä:

- puoliveritamma (2 polvea sukua, jotta voimme käyttää tammaa jalostukseen tallissa jo olevien orien kanssa), yleispainotus He A / 90-110cm
- shetlanninponitamma, yleispainotus, ei ajoponi

Eikä toisaalta tekisi yhtään pahaa ostaa vaikka uutta suomenhevosta talliin. Vaikka onhan noita jo omasta takaa vaikka kuinka paljon, mutta kukapa niitä voisi vastustaa... :) Toisaalta olen miettinyt myös jotain sporttityyppistä torinhevostakin. Sellainen voisi olla aika veikeä kaveri tallissa! Ja takuulla loistaisi lajissa kuin lajissa.

Ei meidän tuntikaarti sinällään huonolta näytä, koska tarkoitus on panostaa pienryhmä tunteihin (max 4 ratsukkoa) ja tuntitarjonta tulee alkuun olemaan aika pieni. Mutta sitten kun (huom, kun!) joskus vauhtiin päästään ja pystymme tarjoamaan koulu-,  este-, maasta käsin-, valjakko-, maasto- ja maastoestetunteja, niin on syytä olla tallissa enemmän kuin 10 uraa kiertävää yksilöä. Tai sitten on siirryttävä yksityistuntien pitoon.

Täyseläkkeelle: Areten Sabiina

Tällä kertaa estraadille nousee risteytysponitamma Areten Sabiina, eli Bina. Tamman loikoilupäivät alkoivat tosin jo 30.5, mutta koska talli on ollut vähän hiljaisempi huutelemaan asioistaan alkukesästä, niin pääsimme viettämään eläkkeelle jäämistä vasta näin heinäkuun puolella. Bina saapui tallille 2.4.2007, eli on saanut sulostuttaa elämäämme jo 6 vuoden ajan. Ennen saapumistaan Binalla oli muistaakseni jo koti jos toinenkin takana, mutta se sopi luonteeltaan ja koulutustasoltaan passelisti joukkoomme.

Itse asiassa myös Bina, kuten Jattakin, liittyy kanssaharrastajiin, sillä se on VASHin (voi kun muistaisin vielä mistä tämä oli lyhenne. Sport Horses, oletettavasti) kasvatti ja kyseistä tallia pyöritti yksi tärkeimmistä virtuaaliystävistäni, Jessi. Oli siis jälleen luontevaa lähteä hevosostoksille tutun ihmisen luokse. Ihan mikään kauhean suunniteltu varsa Bina tuskin on, sillä se on torinhevosen (hyvin raskaan sellaisen) ja kaspianponin risteytys. Lopputulos oli kuitenkin suhteellisen näpsäkkä - ei liian siro, ei liian raskas - ponitamma, joka on osoittanut olevansa varteenotettava haastaja myös kisakentillä.

Bina ehti kisata meillä ollessaan aina vuodesta 2007 lähtien. Yleispainotteisena ponina se on ottanu tuntumaa koulu- ja estekisoihin, mutta myös pariin otteeseen kenttäpuolen mittelöihin. Tämän vuoden aikana tehty kisaspurtti tuotti kuitenkin huimia tuloksia, sillä täyseläkkeelle jäädessään Binan sijoitussaldo on varsin mairea: 34 sijaa kouluratsastuksesta ja 25 sijaa esteratsastuksesta. Näin ollen on hyvin oletettavaa, että tamma piipahtaa koululaatiksen puolella vielä ennen vuoden vaihtumista. YLAn tuomareiden tarkan silmän alla kävimme maaliskuussa. Bina sai toivotun kakkospalkinnon ja siihen olemme erittäin tyytyväisiä. Tuskinpa meille ykköspalkinnon arvoista hevosta koskaan siunaantuu :)

Vaikka Bina onkin niin kummasta suvusta, se ei ole estänyt jalostuskäyttöä. Ehkä olisi pitänyt, sanoisi joku, mutta minusta risteytykset ovat ihan hauskaa puuhaa kaiken muun "vakavan" kasvatuksen ohella.  Binasta tulikin kahden varsan emä, varsoen ensin vuonna 2010 orivarsan GH's Bryson, ja vuonna 2011 tamman GH's Pride. Näistä kahdesta "Rasse"-poika on tallilla vakituisesti käyville tuttu tapaus. Harmillisesti vain Binan älytön tuuliherkkyys ("apua tuo pieni tuulenvire voi syödä minut! Hyppään pusikkoon!") peirytyi myös orille, jonka vuoksi Rassen kanssa on koettu jos jonkinmoista hyppypompputilannetta. Onneksi sillä on ollut hyvällä huumorintajulla varustettu hoitaja... :) Rassesta on herkästä nahasta huolimatta kehkeytynyt upea kouluratsu (Va B), jonka odotetaan vielä haalivan sijoituksia elämänsä varrella. Tammavarsa Rilla taasen päätyi hieman kevyempään käyttöön ja on harrasteratsuna Ponilaakson Tallilla. Tuuliherkkyyden lisäksi Bina on periyttänyt iloista ja reipasta luonnetta sekä aktiivisia askeleita.

Leppoisa Bina oli aluksi suosittu hoitajien keskuudessa, mutta joutui viettämään 2010-2012 aikaa paljon vain talliväen hoidettavana. Onneksi tuo ei ole tammaa koskaan haitannut - sille pitivät kuitenkin seuraa omat varsat sekä laitumella tammakaverit. Seurallinen tamma on innostunut hippaleikkeihin niin monesti, ettei ole yhtään tavatonta taluttaa kesäisenä iltana talliin aivan rättiväsynyttää ponia. Energiatehokasta liikuntaa, tuumaa tamma :)

Bina saa nyt tosiaan nauttia elämästään täysillä ja unohtaa koulukiemurat ja palkintojen jaot. KRJ-laatiksessa pyörähdämme myöhemmin, mutta ennen sitä on edessä ansaittu kesäloma.

Vuonna 2015

Sitä jää hetkittäin miettimään, että mitä haluan Golden Horsen olevan vuonna 2015. Talli on silloin 13 vuotta vanha - mikäli siis on yhä pystyssä. Ja oikeastaan juuri tämä kysymys tallin olemisesta on se, joka määrittää paljon tallin tulevaisuuden suunnitelmia. Sillä GH:han on pystyssä, jos vain haluan pitää sen pystyssä. Se, millaisena talli toimintaansa pyörittää, onkin aivan eri asia.

Yksi asia on selvää: ratsastuskoulusta en luovu. Sitä olemme olleet alusta asti ja sillä statuksella tallin tulen joskus kuoppaamaan. Me emme pysty samaan kuin huippusiittolat tai kisakeskukset. Tällainen puskakisailu ja -kasvatus sopivat minulle paljon paremmin.

Olen viime viikkoina ajatellut tuntitoimintaa. Se on ollut tauolla nyt viime keväästä lähtien (vai jopa pidemmän aikaa, enhän minä enää edes muista). Tarkoitus oli aloittaa tunnit nyt kevään aikana, mutta sille ei jäänyt enää energiaa. Olen tajunnut, että täysimittainen tuntitoiminta - koska mihinkään puolivillaiseen nimilista-härdelliin en sitoudu - sekä kattava hoitajatoiminta vaatisivat, että pitäisin tallia pystyssä päätyönäni. Valitettavasti työnantajani ei maksa minulle siitä, että päivitän 8 tuntia päivässä nettiheppatallia.

Haluaisin kuitenkin kovasti nostaa syksyllä tuntitoiminnan taas jaloilleen. Tähän on parikin syytä:
1) Vaihtelu virkistää. Vaikka tavallaan pidänkin hoitotarinoiden kommentoinnista, olisi ihana vaihteeksi suunnitella tunteja, seurata tuntilaisten edistymistä ja kirjoittaa tuntipalautteita. Iso homma, mutta erilaista kuin pelkkä hoitotoiminta.

2) Tallilla on ihania ratsuja, jotka menevät kohta ihan hukkaan! Hoitajat saavat toki nauttia hevosista täysillä kun ne eivät hölkötä tunneilla, mutta kun joukkoon lisätään nyt kesän aikan ruunattavat orit, olisi syksyä varten kasassa niin uskomattoman upea tuntiratsujoukko, ettei paremmasta väliä. Puhumattakaan siitä, että yritän ostaa GH:seen vielä pari uutta ratsutammaa.

Mutta enhän minä voi potkia hoitajia pihalle ja sanoa, että "sori, meillä on nyt vain tuntitoimintaa"! Haluan, että tallilla häärää myös hoitajia, haluan edelleen lukea hoitajatarinoita ja järjestää vain omalle porukalle toimintaa. Oppia tuntemaan kanssaharrastajia, koska siitähän siinä myös on kyse. Onneksi tänään päivätyön lomassa koin viimein kaivatun ahaa-elämyksen: mitä jos hölläänkin kurssitoiminnasta? Jos annan hoitajille täysin vapaat kädet hoitamiseen, he saavat liikuttaa hevosia niinä päivinä, kun hevonen ei ole tunneilla. Minulle jää aikaa kommentoida hoitotarinoita, sekä pyörittää tuntitoimintaa. (Tosin eivät kurssit niin kovin paljon minua työllistä, että kyllä tuntien aloittaminen tulee viemään enemmän aikaa)

Syyskauteen on kuitenkin vielä 3 kuukautta aikaa. Siinä ajassa voisi ehtiä valmistelemaan tuntipaketteja muutamien ensimmäisten tasojen osalta, päivittämään tuntihevoslistat ja suunnittelemaan uusia ryhmiä. Olen jopa valmis ottamaan jonkun ulkopuolisen opettajan tallille - tämä on jo historiallista (virtuaalisissa iltapäivälehdissä kohuttaisiin: "GH:n yksinvaltias jakaa vastuuta - katso kuvat").

Mutta että mitä se tarkoittaisi vuoden 2015 kannalta?
Että silloin Golden Horse olisi tuntiratsastajien kohtaamispaikka, opetuskeskus ja samalla tarjoaisi mahdollisuuden vapaaseen hoitamiseen. Tai ehkä 2015 olen niin vapaa-ajalla siunattu ihminen, että kurssitarjonta on taas mukana touhussa.

Mitään virallista ja lukkoonlyötyä en vielä päätä, mutta annan ajatusten hautua. Muutos on joskus erittäin hyvästä ja myönnän kadehtivani hieman Latun Tallia siitä, että Latu on ihan surutta muokannut tallin toimintamuotoa ja menoa vuosien varrella haluamallaan tavalla. Miksi GH:n pitää jumittaa ainaisesti samoissa jutuissa, miksi olen niin jääräpää?

Enemmittä itsesyytöksittä: kesää ja syyskautta kohti!

Hoitajakato

Jos siivoan hoitajalistaa epäaktiivisista hoitajista, on viikonpäivä hyvin usein sunnuntai. Niin kävi tälläkin kertaa. Golden Horsesta katosi 4 hoitajaa, vaikka kahden sähköpostiviestin voimin yritin huhuilla heitä takaisin hoitamaan. Mutta tätähän se on, hoitajia tulee ja menee. Toiset jäävät kuukaudeksi, toiset vuosiksi (kuten Ella, joka on ollut meillä hoitajana joulukuusta 2005).

Tottakai hoitajien menettäminen harmittaa, vaikka jäljelle jääkin aina ihania, ahkeria kirjoittajia. Näihin pitkäikäisiin hoitajiin alkaa tutustua vuosien varrella, heistä syntyy oma mielikuvansa ja muisten tarinaa lukiessa ilman lunttaamista, että mitä viime kerralla on tehty. Ne ovat taas niitä ihania hetkiä virtuaalisen ratsastuskoulun pitämisen arjessa. Mutta jos hoitajia katoaa, lopettaa ja uusia ei ilmesty, kärsivät myös nykyiset hoitajat. Pienelle porukalle voi järjestää tapahtumia mutta jos 10 hoitajasta vain 3 osallistuu, on palkkiotunti aika köyhä tekele. Pieni hoitajaporukka on karsinut esimerkiksi reaaliaikaiset tapahtumat (aka chat-roolipelit) täysin pois. On kehno ropettaa kahden ihmisin voimin.

En voi olla miettimättä syitä siihen, miksi hoitajia on nyt vähän, sillä aikanaanhan meillä oli hoitajajono. Ihmiset jonottiva kuukausia listalla saadakseen itselleen Golden Horsesta hoitohevosen. Päivittämisen ohessa pähkäiltyäni sain paperille tällaisen listan:

1) On pakko myöntää, ettei GH ole yhtä aktiivinen talli kuin vaikka vuonna 2006. Minun vapaa-aikani on tallin pitoon rajallisempaa, olen joutunut pitämään viime syksyn kokonaan lomaa virtuaalihevosista ja nytkin, kun aikaa on ollut, hoitotarinoiden lisäämisessä saattaa hurahtaa viikko jos toinenkin. Kuka haluaa hoitaa epäaktiivisella tallilla, joka päivittyy hitaasti? Aika harva.

2) Hoitajatoiminnan määrä ja taso. Onhan meillä nyt sentään pari hoitokurssia pyörimässä, mutta uusia ei ole tullut enää vuosiin. Myös lajikursseja on odotettu pitkään, sillä vuodesta toiseen käynnin ja ravin ratsastelu kentän suoralla uralla ei kiinnosta ketään. Plussaa annan itselleni vain palkkiotunneista, joita olen jaksanut järjestää tämän vuoden aikana noin kerran kuussa. Lajikurssitkaan eivät vaatisi minulta kuin muutamien päivän ahertamisen, jotta saisin kaikki kurssipaketit tehtyä ja tehtävien korjausohjeet kirjoitettua. Sitten ne pyörivätkin liki omalla painollaan - mitä nyt täytyy muistaa lähettää ajallaan kurssisähköposti ilmoittautuneille. Siirryttyäni käyttämään sähköistä kalenteria tästä on tullut liki mahdoton tehtävä minulle. Tarvitsen kohta virtuaalityökännykän, joka piippaa kurssipäivänä muistutuksena.

3) Väitän, että nykyään hoitaminen ei myöskään ole niin haluttu juttu, että kanssaharrastajat innostuisivat siitä. Toki näin on ollut jo pitkään, mutta GH:n taukoilu ja epävarmat ajat tulivat vähän heikkoon hetkeen. Innokkaat hoitajat ovat löytäneet tiensä aktiivisemmille talleille ja kukapa heitä sieltä kehtaa kiskoa pois (: Ei ole tarkoitus syödä toisten kuormasta.

Aina silloin tällöin kerään palautetta hoitajilta. Nyt tuntuu, että olisi ehkä sen paikka. Tulisi tietää, mikä hoitajatoiminnassa kannustaa kirjoittamaan, mikä taas latistaa intoa tai pännii eniten. Mitä tahdotaan enemmän, mitä vähemmän - missä on kehittämisen varaa sisällöllisesti. Epäilen myös, että onko meidän tasokurssijärjestelmä liian monimutkainen, liian kankea ja liian rajoittava. Olisiko meillä enemmän hoitajia jos ratsastamaan pääsisis heti alusta alkaen ja saisi korottaa kentän esteet metriin toisena hoitokuukautena? En tiedä.

Muttei sentään vajota synkkyyteen - tallilla on yhä 11 mahtavaa hoitajaa, joiden tarinoihin ehdin keskittyä nyt kahta kovemmin, joille voin yhä järjestää toimintaa (kuten toukokuinen kouluvalmennus). Ei tässä vielä hautaan olla sentään vajoamassa! :)

Ja sinulle, joka haluaisit ehkä hoitohevosen tallilta: vapaita hoitohevosia on nyt hyvin tarjolla kaikista ikäluokista (tunti-ikäiset, nuoret ja eläkeläiset). Mutta sen lisäksi meille on mahdollisuus tulla vain vierailevaksi tähdeksi toukokuussa, kun järjestetään ensimmäistä kertaa Lauantaihoitajien päivä 18.5. Tervetuloa!

Täyseläkkeelle: Kullan Jazz-trio

Eilen meiltä pääsi jälleen täyseläkkeelle yksi ihana hevospersoona, nimittäin suomenhevostamma Kullan Jazz-trio. Jatan sivua päivittäessäni totesin, että tästä tammasta riittää tarinaa jos jonkinmoista, joten se on syytä kirjoittaa ylös. Sitä paitsi on äärimmäisen hauskaa kerrata tallin historiaa yhden hevospersoonan kautta.

Selvennetään aluksi Golden Horsen eläkekäytäntöä. Hevoset tekevät tuntitöitä 7-21-vuotiaina, jonka jälkeen pääsevät ansaitulle tuntieläkkeelle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hevonen osallistu enää tuntitoimintaan (paitsi hoitajille suunnatuille palkkiotunneille), mutta sillä voidaan silti kisata yhä ahkerasti. Liikutusvastuu siirtyy hoitajalle, joka saa ratsastaa jokaisella hoitokerrallaan (normaalisti joka kolmannella kerralla).

23 vuotta täytettyään hevoset saavat täyseläkeläisen tittelin, täyden vapauden kaikesta kisaamisesta, tuntitoiminnasta ja muusta hömpötyksestä. Täyseläkkeellä oleva hevonen nauttii keväästä syksyyn ulkoilusta laitumella muiden pappa- ja mammaponien kanssa. Ja tottakai pääsee virkistämään mieltään ratsain hoitajansa kera. Mutta turhan rankasti ei elämää enää oteta, nyt on aika vain olla ja nauttia.

Jatalle tuo maaginen 23 vuotta tuli täyteen eilen 15.4. Tamma taitaa olla ensimmäisiä hevosia, jotka ovat ikääntyneet alusta asti 1kk=3kk järjestelmällä. Olemme siis saaneet nauttia Jatan seurasta jo hienot 8 IRL-vuotta! Jatta syntyi 15.8.2005, päivänä, jolloin Golden Horsessa vietettiin 3-vuotissynttäreitä. Ei siis ihme, että tamman nimessä esiintyy sana "trio". Yksi syy myös nimen trio-lisälle on se, että suomenhevostammat Kullan Vanu-Selma ja Kullan Pirtta syntyivät vain pari päivää ennen Jattaa. Tallitarinoissa kirjoitinkin elokuussa 2005, että "tässä on nyt sitten kolmen vuoden kasvatuksen tulos". Näin jälkeenpäin vähän hymyilyttää, sillä eipä kolmessa vuodessa vielä suurta ollut tapahtunut. Mutta hyvähän se nyt on huudella.

Myönnän, Jatta oli minulle alusta asti jonkin asteinen suosikki, vähän sellainen alakäytävän lellikki jolle sai käydä nakkaamassa pari ylimääräistä leipäpalaa iltaruoan yhteydessä. Tarkoituksena nimittäin oli, että tästä lähtisi kasvamaan tallin estelinjainen suomenhevoskasvatus. Jatta polveutuu tallilla melkein legendaksi muodostuneesta suomenhevostamma Cicelystä, joka tunnettiin ystävällisenä tuntiratsuna ja yritteliäänä estehevosena. Itselläni on vahva tunneside "Kikiin", sillä se oli ensimäinen hoitohevoseni virtuaalimaailmassa. Kun talli lopetti, ostin tamman itselleni. Kiki varsoi 9 kertaa, joista Jatan lisäsi tallille jäi asumaan myös sph-tamma Kullan Ciku.

Isäksi varsalle valikoitui silloisen "virtuaalibestikseni" tiikelin ori Inspiraationpuute. Tiikeliin olin tutustunut jo harrastukseni alkutaipaleella vuonna 2002 ja yhteistyö varsojen parissa oli tuohon aikaan hyvin tavanomaista. Perustettuaan uuden tallinsa Lueurfin oli toki pakko saada joku oreista myös Golden Horseen vierailulle. Inspis oli luonteeltaan Kikin täydellinen vastakohta: riehakas ja täynnä temppuja. Mutta sallittakoon; tuohon aikaan orivalinnassa ei painanut luonne läheskään niin paljoin kuin se, että orin omisti hyvä ystävä. Voi noita aikoja... :)

Jatasta tuli se, mitä siltä toivottiin kasvatuksen suhteen. Vuonna 2008 syntyi sh-tamma Kullan Japina, joka päätettiin jättää tallille jatkamaan kasvatustyötä. Pinjasta on kasvanut emänsä (ja emänemänsä) tavoin rento ja seurallinen tapaus. Tänä keväänä olemme päässeet kisaamaan jo 100cm radoille, eli korkeammalle kuin mihin Jatan esteura on tamman vienyt.

Koska tallin hevosilla ei kisattu paljoa vuonna 2010-2012, jäi Jatta hieman jalkoihin kisatuloksia hankittaessa. Harvaan kisaaminen ei tuottanut tulosta, mutta tämän vuoden ahkera kisaaminen on tuottanut sitäkin enemmän sijoituksia. Nyt kisaura on takana päin, mutta lämmöllä voimme muistella kaikkia niitä 23:a estesijoitusta. Kaiken kruunasi myös maaliskuussa myönnetty YLA2-palkinto.

Hoitajien suhteen Jatta ei ole ollut ihan niin onnekas. Tamma on ollut nyt vuodesta 2011 ilman omaa hoitajaa ja siksi päiväkirja on lyhyen läntä. Pisimmillään hoitaja on ollut noin vuoden ajan, mutta joukosta löytyy myös muutaman kuukauden mittaisia pätkiä. Mutta onneksi talliväki on jaksanut paapoa Jattaa parhaansa mukaan, joten täysin vaille huomiota se ei ole sentään jäänyt. Tarkoituksena onkin rekrytä toukokuisessa "Lauantaihoitajien päivässä" Jatalle edes päivän ajaksi oma hoitaja - eihän tälläistä ystävällistä hevosta voi olla ohittamatta!

Nyt kisaura on takana, kaksi jälkeläistä (Pinja ja Kullan Halaja) saatettu maailmaan ja monta ratsastustuntia jolkoteltu uralla. Vaikka Jatasta tulikin vaativa ratsastettavuudeltaan, se on silti ollut monella tunnilla mukana - varsinkin hyppytunneilla. Ikä toi tammaan toivottua tasaisuutta, muttei sitä silti koskaan uskaltanut laittaa alkeiskurssille. Näen sieluni silmin kuinka pienet ratsastajan alut tipahtelisivat ravissa tamman selästä kun se vetäisi herneen nenään epätasaisten apujen vuoksi. Onnistumisen hetkiä Jatta on kuiten tarjonnut monelle, joista yksi suosikeistani onkin päätynyt tamman luonnekertomukseen:

"Vaati useamman kerran ennen kuin sain ratsastettua tammaa tiukasti ohjan ja pohkeen välissä ja vielä asetettua kaarteissa, mutta loppujen lopuksi se alkoi onnistumaan ja hevonen tuntui keskittyvän asiaan melkein yhtä paljon kuin minä."

Jatan kanssa on vielä yhteisiä vuosia edessä takuulla, sillä eihän 23 ole vielä ikä eikä mikään! Kohta saamme laitumetkin taas käyttöön, jonne muiden kera juoksemaan pääsee eläketamma Jatta sekä kasvattitallin nuorisolaumassa kasvava lapsenlapsi (vai pitäisikö sanoa varsanvarsa) Kullan Johanna - estelinjan neljäs polvi.

Apua, ruuna menestyy!

Alkuvuonna tallilla on panostettu lähinnä hoitajatoimintaan. Hoitokurssit ovat päässet jaloilleen ja kesää kohti olisi tarkoitus päästää hoitajat myös lajikurssien pariin. On oikeastaan ollut aika vapauttavaa pitää jälleen yksi taukokausi tuntitoiminnasta - vaikka itse asiassa tunteja koskien minulla on suurimmat suunnitelmat. Mutta myöntää täytyy, että tuntien pyörittäminen (tai lähinnä kommentointi) 3-4 päivänä viikossa on sellainen aktiviteetti, joka alkaa jo syömään vapaa-aikaa. Siksi oli helpompi aloittaa ensin hoitajapoppoon kasaamisesta, tuntiryhmiä ehdin miettiä vielä myöhemmin.

Toisaalta huomaan, että aikaa hoitotoiminnan ohessa jää muullekin - tai ainakin sitä kaipaa muutakin kuin vain kommenttien kirjoittelua ja tarinoiden copy-pasteamista päiväkirjoihin. Siksipä GH:n uljaat tuntiratsut ovat saaneet selkäänsä valkoiset kisahuovat ja olemme lähteneet metsästämään pitkästä aikaa menestystä kisakentiltä. Ja sitähän on tullutkin! Ja myönnän - vaikkei tuntihevosten mitään arvonimihaita tarvitsekaan olla, niin kyllä minua kiehtoo esimerkiksi YLA-palkinnot. Miksei tuntihevonen voisi hyvin olla yleislaadultaan hyvä, tai jopa erinomainen?

Sijoitusten kerääminen ja kisanäytön kerryttäminen on tärkeää varsinkin meidän nuorille oreille, jotka olisi tarkoitus ruunata tuntikäyttöä varten ennen 10 ikävuotta, saatuaan muutaman jälkeläisen tuotettua maailmaan. Eihän niitä astutuksia saa, ellei orilla ole jotain näyttöä. Toki tästä herää kysymys, että tarvitseeko sillä tuntiruunalla olla sitten yhtään enempää jälkeläisiä kuin se yksi, joka jää tallille. No, meillä tarvitsee :) Edes se toinen, joka laajentaa hieman käsitystämme siitä, millaisia geenejä nämä meidän karvaturvat kantavat soluissaan.

Kuluneiden viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut seuraavan hämmästyttävän seikan:
meidän aina ruunina olleet hevoset sijoittuvat! Suuria määriä! Apua!

En yleensä lähde sooloilemaan tallin hevosten suhteen tai muutenkaan keksimään mitään hassun hauskoja sattumuksia (ehkä pitäisi, se voisi olla rentouttavaa vaihtelua), mutta tämän ruunamenestyksen myötä en ole voinut muuta kuin antautua mielikuvituksen vietäväksi. Sillä mitä muutakaan voi tehdä siinä vaiheessa kun tallin ainut kunnon kylmäverinen (toim. huom: tallin pitäjän mielestä "kunnon kylmäverinen" muistuttaa ulkomuodoltaan tynnyriä, on pörröinen ja suuri lempeä hevonen. Ja näitä täytyy olla tallissa yksi kerrallaan) Harald kiskoo sijoituksia lähinnä koulukisoista, mutta myös esteiltä sekä vaativasta valjakosta. Tätä kirjoittaessani ruunalla on 36 koulusijoitusta, joka on tallin historian hevosista kovin suoritus. Ei ihme, että ruuna palkittiin YLA2-palkinnolla maaliskuussa.

Oli vain yksi keino selvitä tästä äkillisestä sensaatiosta.
Käyttää mielikuvitusta.

Onneksi virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista. Onneksi pohjoisruotsinhevosia on aika vähän, joten sellaisen kasvattaminen edes yhden yksilön verran on perusteltua. Ja onneksi Haran ruotsalaisella kasvattajalla oli tapana ennen nuorten orien ruunausta pakastaa muutama siemenannos. Koska tämän mahtavan tavan vuoksi, meille saapuu toukokuun alussa prh-varsa, jonka isä on meidän mahtavaakin ihanampi Hara ja emänä täydellinen Susikallion Asps Raphael. En olisi voinut saada parempaa emää varsalle kuin Rafa, joka on ratsastettavuudeltaan helppo tuntitamma. Varsa kasvaa juuri sopivasti tunti-ikäiseksi (2015 kevätkaudelle) kun Hara on jo täyseläkkeellä, ellei jopa sammaleen peitossa. Koska siitähän tässä on kyse, tuntihevoskannan ylläpitämisestä tutuilla nimillä.

Tämän hurjan tempauksen myötä pystyn taas lisäämään kisatuloksia Haralle hyvillä mielin. Eikä muiden ruunienkaan sijoittumiset tunnu enää niin pahalta - vaikka tosin toisia yllärivarsoja meille ei kyllä noiden kavereiden toimesta tulekaan.

Näin olemme selvinneet tästä ratsastuskoulua uhanneesta katastrofista, joka osoittaa, että GH:ssa tapahtuu muutakin kuin tunti- ja hoitotoimintaa. Tai itse asiassahan tämä näyttää melkein siltä, että meillä mielummin kisataan kuin kasvatetaan varsoja kuin järjestetään sitä oikeaa, tyypillistä toimintaa.
No ei toki. :)
Takaisin ruotuun - tarinoita lisäämään!

Blogin alku

Tervetuloa lukemaan virtuaalisen ratsastuskoulu Golden Horsen blogia!

Tämän aloittaminen on ollut suunnitelmissa jo tovin, mutta kuten moni muukin asia, on blogi jäänyt odottamaan oikeaa hetkeään. Blogi korvaa vuosina 2005-2011 kirjoitetut "Tallitarinat", mutta idea pysyy samana. Tarkoituksena on avata ylläpidon ajatuksia, pohdintoja, tuskailuja ja onnen hetkiä ratsastuskoulun arjesta. Sillä tunteita tähän hommaan liittyy väistämättäkin, onhan tallia pyöritetty jo yli 10 vuotta. Tämä tekee GH:sta hieman spesiaalimman virtuaalitallin; onhan talli Suomen virtuaalimaailman vanhin yhä toiminnassa oleva ratsastuskoulu. Tätä titteliä kannamme ylpeinä, mutta nöyrästi, sillä eihän tämänkään talli ole ollut ihan toimintatykitystä viime vuosina.

Vuosien mittaan tallilta on haudattu tähän mennessä 33 hevosta, päätallin karsinakokoa korotettu ja taas vähennetty, järjestetty leirejä, yksityistoimintaa ja kasvatettu hullu määrä varsoja. Muutoksista ja käänteistä huolimatta ratsastuskoulutoiminta on aina pysynyt mukana. Meillä on aina ollut hoitajia, vähän tai jopa jonoksi asti, ja tuntejakin ollaan pyritty järjestämään parhaan mukaan. Vuosi 2012 meinasi koitua tallin kohtaloksi, mutta parin kuukauden tuumaustauon jälkeen tallin toiminta palautettiin jaloilleen. Eihän tälläistä tallia voi noin vain unohtaa! :)

Hyppää mukaan tallin ei-niin-salaisten kulissien taakse ja tutustu tottakai itse talliin. Hyvin alkanut tarinamme jatkuu tästä kohti sitä kuuluisaa ääretöntä ja takuulla sen yli!